tiistai 18. heinäkuuta 2017

Nimenmuutoshakemus, prosessin ensimmäinen osa

En tässä vaiheessa kerro hakemistani nimistä sen enempää, sukunimen osalta en tiedä vielä meneekö Nimilautakunnassa läpi. :)
Ajattelin kuitenkin kertoa vähän tuosta prosessista, nyt kun on ensimmäinen vaihe takana.

Eli viime viikolla tein hakemuksen. Hain toisen etunimen muutosta ja sukunimen vaihtoa. Sukunimeksi haen kokonaan uutta nimeä, jota ei siis kellään vielä ole.
Sukunimen hakemus maksaa 101e + myöhemmin laskutettava 78e (mikäli nimi menee Nimilautakunnassa läpi).
Etunimen muutos maksaa 25e tässä yhteydessä.
Eli nyt maksettavaa on 126e.

Käsittelyn sanotaan kestävän n. 2-4kk (jostain luin 6-9kk, joten positiivinen yllätys).

Ensimmäinen etunimeni (Jenina) siis pysyy samana, toinen etunimi ja sukunimi muuttuvat.
Olen halunnut vaihtaa nimeni jo vuosien ajan, ensimmäisen kerran olin hakemuksen kimpussa n. 5v sitten, mutta se jäi silloin tekemättä.
Jo etunimeni on melko harvinainen, ja sukunimen kanssa minut on ollut helppo löytää/tunnistaa halutessaan. On muutamia henkilöitä, joiden vuoksi en halua kulkea enää "vanhalla" nimelläni, uskon uuden nimen tuovan turvan tunnetta itselleni. Ainakin sitä kautta voin vihdoin luoda uuden minän, kun vasta lähivuosina olen alkanut olla oma itseni enkä ole ollut kenenkään tahdon alaisena.

En itse löytänyt juurikaan kokemuksia uuden sukunimen hakemisesta, joten joku voi hyötyä minun kokemuksesta. :)

Kiitos muuten linkkaamistanne blogeista! En ole vielä ehtinyt tutustua niihin, mutta teen sen kyllä. Mielummin katson ne ajan kanssa. :)

Tänään on luvassa toinen käynti uudella psykiatrilla, jännittää aika paljon.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Linkatkaa blogeja!

Linkatkaa tuohon kommenttikenttään seurattavia blogeja. :)
Etsin uusia seurattavia blogeja, mieluiten jollain tapaa mielenterveyteen liittyviä.

Blogi voi olla omasi tai joku jota seuraat. Lupaan tutustua jokaiseen linkattuun blogiin! :)

torstai 13. heinäkuuta 2017

Kuulumiset

Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa tälläisen "yleispäivityksen" mun kuulumisista. :)

Kuukauden päästä olen menossa takaisin kouluun, tällä hetkellä olen tosi innoissani ja optimistinen. Totta kai se jännittää ja pelottaa, mutta yritän hokea itselleni että ottaisin ihan rauhassa. Mulla on jostain syystä sellainen paha tapa, että haalin itselleni aina kerralla älyttömästi kaikkea. Joko mulla on miljoona projektia käynnissä, lupaan mennä moneen eri paikkaan, olen aiemmin aina koulun alkaessa hankkinut työpaikan siihen sivuun.. En koskaan ole osannut keskittyä vain yhteen asiaan. En tiedä ollenkaan mistä se juontaa juurensa.. Nyt yritän kuitenkin pitää jalat maassa ja keskittyä kouluun!
Mulla on vain puoli vuotta koulua jäljellä, sitten valmistun verhoilijaksi - ensimmäiseen ammattiini ja samalla ensimmäinen toisen asteen tutkinto, eli pohjakoulutukseni tällä hetkellä on peruskoulu.
Miltähän tuntuu sitten sanoa, että "koulutukseltani olen verhoilija".. Absurdia. :D

Terveysasiat on ottaneet suuren loikkauksen parempaan psyykkisellä puolella! Kirjoitin aiemmin kuinka olen vaihtanut hoitavaa yksikköä ja uusi lääkäri tyrmäsi kaksisuuntaisen diagnoosin jne.. Postaus löytyy tästä. (Mä muuten aina mielenterveysasioista puhuttaessa tarkoitan lääkärillä psykiatria, en esim. terveyskeskuslääkäriä. ).
Lääkärikäynnistä mulle tuli niin hyvä mieli, jotenkin tunsin taas olevani vähän enemmän oma itseni. Sen ansiosta olen pystynyt esim. käymään yksin läheisessä kaupungissa pitämässä kirppispöytää, eli siivoamassa ja tilittämässä. Noin kahdesti viikossa ajan sinne yksin ja hoidan siellä hommat, se on ihan uskomatonta, kun hetki sitten en pystynyt miehenkään kanssa käymään kuin harvoin kaupassa.
Myös ruokaostoksia olen pystynyt tekemään, sekä käymään esim. Tokmannilla.. Ei ne tietenkään vieläkään ole sellaisella mallilla, että koska vaan pystyisi. Vaatii se psyykkausta, mutta ei se mitään. :)

Mitäs muuta.. Kotona olen tehnyt normaaleja kotitöitä; pyykkäystä, siivousta, ruohonleikkuuta.. Meille muuten tulee tänä kesänä vielä terassi (en ole varma olenko kertonut..). Tai ei tule, vaan mies sen rakentaa. :)
Aiemmin kesällä puhkaistiin talon takaseinään aukko ja asennettiin takaovi.

Eläimet voi hyvin. <3

Oon saanut hirveästi voimaa ja jaksamista pianonsoitosta. Olen soittanut n. 11-vuotiaasta asti pianoa sillä lailla itsenäisesti. En ole koskaan käynyt pianotunneilla ja sen takia en osaakaan kovin hyvin soittaa, enkä todellakaan niin hyvin kuin yhtä kauan tunneilla käyneet, ei toivettakaan. :D
Aiemmin oon tuntenut siitäkin stressiä, että mitä mä edes soitan sitä kun en kerta paremmin osaa. Pöh, kuitenkin kokoajan haluan siinä kehittyä, ja teenkin sen omalla vauhdillani.
Tulipa siitä mieleen.. Kun ihmiset laittaa cover-videoitaan Youtubeen. Erääseen piano cover -videoon joku oli kommentoinut: "Ei tuo edes ole vaikea laulu, kaikki korealaiset lapset osaa soittaa sen." (Englanniksi kommentoitu, ilmeisesti se kappale oli korealainen), tuli tuosta vaan mieleen, että mitä se on keneltäkään pois vaikka sen osaisi jokaikinen soittaa? Mitä sitten vaikka se soitettu kappale on helppo?
Jokainen tehköön ja harrastakoon mitä huvittaa, jos ne tekee hänelle hyvän mielen! <3

Mulla on lähiaikoina tulossa paljon aikoja hammaslääkäriin, normi lääkäriin ja psyk.puolelle. Jos teitä kiinnostaa, niin kannattaa laittaa mun snäppi seurantaan (yeninaz), laittelen sinne yleensä päivityksiä esim. ennen käyntiä ja käynnin jälkeen jne. Tänne yritän kirjoittaa vähän enemmän asiapohjaisia juttuja. :)
Mä myös seurailisin teitä mielelläni snäpissä ja Instassa, joten tekin saatte linkata omanne halutessanne mulle!

Huomenna alkaakin viikonloppu, mukavaa sitä jokaiselle! <3

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Psykosomaattiset oireet, osa 3: Huimaus ja sietämätön olo

Ihan ensimmäisiä oireita ahdistuksen alkaessa mulla on huimaus. Oikeastaan kaikki nämä psykosomaattiset oireet on niin, että ne tulee sitten kerralla päälle, paitsi päänsärky ja vatsaoireet joita on sitten muutenkin kuin "kohtauksittain".
Miten tuota huimausta nyt voi selittää, kaikki kai tietää miltä se tuntuu. Se on inhottava tunne, siihen ei auta mikään. Ihan sama onko silmät auki vai kiinni, missä asennossa on.. Se menee itselläni kuitenkin aika nopeasti ohi, se on oikeastaan päänsäryn esioire.


Mitenhän selittäisin tuon sietämättömän olon.. Silloin haluan hirveästi päästä ulos kehostani, kiemurtelen nykäyksittäin, koko keho tuntuu sellaiselta ahdistavalta puvulta, ja luuranko tuntuu silloin siltä "minältä", kaikki sen ympärillä on ahdistavaa.
Pahimpana masennusjaksona tätä oloa oli pari viikkoa putkeen, se oli ihan kamalaa! Istuin vaikka sohvalla ja yhtäkkiä aloin nykimään joka suuntaan, ja yritin päästä itsestäni ulos. Eihän tuo edes kuulosta mitenkään päin fiksulta.
Tietääkö joku tälle oireelle oikeaa tai kuvaavampaa nimeä?


Mä valmistaudun tässä hammastarkastukseen, jostain syystä mua ei hammaslääkärissä pelota, tykkään olla siellä! Itse meno sinne ahdistaa kyllä, mutta kun pääsen siihen tuoliin, voisin olla vaikka juurihoidettavana koko päivän! :D